Vaikka minua hieman rassaakin mennä aina lauman mukana, menen silti, taas kerran. Helmeilijöiden keskuudessa on aina jokin muotikivi tai muu materiaali, joka on IN ja jota pitää kaikkien saada. Vuoden 2009 alkupuoliskolla se tuntuisi ainakin minun havaintoni mukaan olevan mystic quartz. En edes ihan tarkalleen tiedä, mitä kyseinen kivi on - ilmeisesti ihan vaan pintakäsiteltyä tavallista vuorikristallia? - mutta pitihän sitä sitten minunkin lopulta sortua ostamaan.

ÄHH-projektin hengessä korkkasin nauhan ainoastaan viikon hilloamisen jälkeen, mitä voinee pitää jonkinlaisena ennätyksenä, kun otetaan huomioon, että kyseessä taisi olla tähänastisen helmeilyharrastukseni kallein kivinauha. Ja koska edellisen merkinnän korun ilmavuus ja sirous jaksoivat edelleen ihastuttaa, tein samalla idealla vielä toisenkin kaulakorun - tällä kertaa ilman riipusta:

Suloisia valkeita makeanvedenhelmiä, vuorikristalleja ja mystic quartz -rondelleja. Iiiih. Kuvat tosin ovat taas mitä ovat, olen ehtinyt jo unohtaa valokuvaamisen alkeet äitiyslomaillessani.

Helmihullu on nyt vihdoin todennut, että koruiluaikaa ei tässä taloudessa anneta, joten se on pakko ottaa. Tämä ihanan keveä ja ilmava kaulakoru syntyikin sitten useamman lyhyen koruilutuokion aikana pienokaisen viihtyessä lattialla lelujen ja leikkimaton parissa. Terapeuttista! Taidan jatkossakin koruilla silloin tällöin, vaikka lapsonen olisikin hereillä…

Ihastuttavia ja kaunislaatuisia peacock-sävyisiä makeanvedenhelmiä isoissa ja siroissa kierteisissä silmukoissa. Kuvassa koru näyttää jotenkin kauhean pieneltä, mutta se on todellisuudessa noin 50 cm.

Äidin mussukka viihtyy tällä hetkellä lattialla lelujen parissa, joten ehtinen pikaisesti esitellä pari uusinta korua! Sunnuntaina järjestyi taas äidille koruiluaikaa, kun ihana mieheni vei pojanpalleron vaunulenkille.

Ostin iät ja ajat sitten nauhan 14 mm:n pyöreitä “tuliakaatteja” - säröakaattiahan nuo oikeasti ovat, mutta nimestä viis, kun ovat varsinaisia kaunottaria joka tapauksessa. Vasta nyt sain aikaiseksi korkata nauhan ja ottaa siitä muutaman helmen käyttöön, tuloksena tämä rannekoru:

Toisessa rannekorussa yhdistin kiiltävää hopeaa ja mattapintaista mustaa onyxia. Tulos on mielestäni kaunis konstailemattomalla tavalla :) Hopearenkaat toimivat kivasti välihelminä, joskin ensin piti testailla erilaisia rengaskokoja, että löysi parhaiten toimivan.

Nyt pitänee hopusti toimittaa siipan viskipullo takaisin kokoelman jatkoksi, ennen kuin sen katoaminen huomataan!

Sain taas nipistettyä itselleni hieman koruiluaikaa lähettämällä miehen ja vauvan ulos lenkille. Tuloksena oli tämä siro kaulakoru ohuesta hopeaketjusta, pikkiriikkisistä fasettihiotuista granaateista, Swarovskin helmistä ja hopeasta.

Viime päivinä on tehnyt hurjasti mieli päästä ihan vain hipelöimään helmiä. Haluaisin tutkia varastojani: ihastella, hypistellä, lajitella ja ihan vain ihmetellä kaikkia ihania korukiviä, jotka piilottelevat lokeroissaan. Hulluutta se on tämäkin :D

Tässä on vielä kuva rakkaimmasta helmestäni kylvyn jälkeen sammakkopyyhkeessään. Ikää pojalla oli kuvanottopäivänä (kolme päivää sitten) tasan 11 viikkoa:

Ai miten niin on ollut ruoka-aikaan kotona…? :D

Melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen tartuin vihdoin taas pihteihin, helmiin ja hopeaan. Rakas mieheni pakkasi pikkuisen vaunuihin ja lähti lenkille, ja minä sain jäädä kotiin helmipöydän ääreen. Jei!

Oli huojentavaa huomata, että hopealanka yhä totteli näitä kätösiä, jotka ovat viime aikoina lähinnä vaihtaneet, pesseet ja silittäneet vaippoja ja pesseet kakkapyllyä :D Kamera ei sitten toisaalta oikein suostunut yhteistyöhön, joten kuva ei tee tämänpäiväiselle riipukselle lainkaan oikeutta:

Teen riipukselle jonkin paremman ketjun tai muun kunhan ehdin, nahkanauha otettiin vain kuvausta varten käyttöön.

Tässä on vielä kuva käärmeketjusta, joka valmistui joskus äitiysloman alkupuolella - kuitenkin ennen Joukan syntymää. Sen tarkemmin ei dementiapääni muista… Ketju valmistui yllättävän nopeasti ja vähällä vaivalla, vaikka malli kulkeekin nimellä Tuska.

Nyt jos olen oikein sukkela, ehdin vielä juoda teetä MeNaisten äärellä, ennen kuin parvekkeelta kuuluu kitinää. *viuh*

Pieni poikamme syntyi tiistaina 20.1. ja hän on ehdottomasti Helmien Helmi - täydellinen pikkuinen mutrusuu, joka on saanut äitinsä (enkä liene väärässä jos sanon, että myös isänsä…) täysin pauloihinsa.

Minä olen niin rakastunut.

Helmetti taitaa nyt vaieta vähäksi aikaa, sillä tämän ihmeen edessä korut jäävät toiseksi.

Siltä varalta, että tämä uutinen ei ehtinyt kaikkia foorumikäyttäjiä tavoittaa ajoissa: Helmetin foorumilla siirrytään tänään phpBB:n uuteen versioon, joten foorumi on jonkin aikaa (toivottavasti ei enempää kuin muutamia tunteja) poissa käytöstä. Kun muutostyöt on saatu tehtyä, pitäisi foorumin taas toimia normaalisti. Kärsivällisyyttä siis!

Toivotan kaikille lukijoilleni ja asiakkailleni oikein ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2009!

Blogi viettänee nyt ainakin joulun päivät taukoa, sen jälkeen voi jo jotain tapahtuakin. :)

Jahas, blogi on sitten kommenttien suhteen täysin sekaisin. En tiedä, missä vika piilee saati mikä sen on aiheuttanut, koska en ole tietääkseni muuttanut mitään asetuksia tai tehnyt päivityksiä viime aikoina.

Tutkin tilannetta.

Pahoittelen viimeaikaista merkintöjen ketjupainotteisuutta, joka jatkuu edelleen. ;) Ja tämäkin ketju on helmihullulle itselleen!

Ostin Helmetin kautta Anulta joskus ajat sitten Balin hopeisen Prayer Boxin, jota olen sitkeästi hillonnut siitä asti. Koska minulla on NERIK-laatikossa muutama muukin hopeinen riipus, joita en ole mihinkään raskinut käyttää, ajattelin tehdä itselleni riittävän siron Jens Pind -kaulaketjun, että siihen voisi halutessaan pujottaa jonkin noista riipuksista.

Ensimmäiseksi päätin kuitenkin vihkiä käyttöön Anulta ostetun Prayer Boxin, koska ajattelin, että sen sisälle saisi varmaan mahtumaan puolitetun kipulääkkeen, joka kulkisi siten kätevästi mukana. Tämä olkoon siis Sappikivitautisen koru… (*tirskahdus*):